Punatalokadulle jäi yksi poliisi passiin. Hän valvoi tavaroitten kuljettamista Lorinserin rihkamakaupasta. Siihen kertyi sakki katupoikia hypistellen esineitä arveluttavalla tarkoituksella. Ostajat, kaksi harmaata, kuivaa juutalaista rähisivät niitten kanssa. Lorinser katseli tylsin kasvoin tätä kamaa, joka säkeissä kuljetettiin ikiajoiksi pois.
— Teillä ei ole maistraatin lupaa pitää rihkamakauppaa, — oli poliisikamarissa sanottu, ja sen sanoessaan oli komisarius ollut niin villin näköinen ja takonut niin hurjasti pöytää, että rouva Lorinser kauhuissaan tunnusti syntinsä.
Hänen täytyi sulkea liikkeensä ja se myytiin viranomaisten pakosta polkuhinnasta huutokaupalla.
— Laupias Jumala, taivaallinen isä! — Rouva Lorinser katsahti talon ikkunoihin, jotka olivat täynnään naisten naamoja, jotka puoleksi säälien, puoleksi vahingoniloisina kurkistivat alas.
— Tämäpä on vasta ollut — saakelin sähläämistä tämä, — sanoi toinen poliisi toiselle puol'ääneen mutta niin kovaan, että Lorinser sen kuuli ja kääntyi heitä kohden.
— Se on synti ja häpeä, että te näin saatatte konkurssiin köyhän ihmisen. Mitä kunnon kansalainen on rehellisesti koonnut…
— Mitäs tekee, — väitti poliisi hyvänsuopeasti, — pitää noudattaa järjestystä! — Tätä porsaanpahnaa on jo kyllin kauan siedetty, — mitä merkitsisi kaupunginhallitus, jos ei se nurkkia puhdistaisi! — Ja turhaa on teidän kapinoida.
Myöskin Punataloa nuuskittiin.
Mutta sen kimppuun ei päästy niin hyvin kuin muitten talojen laita oli ollut. — Lorinserin "ystävät" olivat häntä varoittaneet. Hän oli ehtinyt hankkia itselleen tyttöjä, joilla oli virheettömät paperit. Kaikissa tapauksissa karkoitettiin unkaritar, Helena Marsner ja nuo kaksi vajavaltaista sisarta Ressel, koska heillä oli vaillinaiset, vieläpä epäilyttävät paperit. Unkaritar tuli juoppohulluksi, sai kouristuskohtauksen kadulla ja vietiin kunnan rattailla työhuoneeseen.
Katariinalla ja Jankalla olivat oikeat paperit. He saivat jäädä asumaan. Katariina näytti kunnollisuutensa todisteeksi viikkoisen lääkärintarkastuksen todistukset, seikka, jota ei poliisi enää toivonut näkevänsä tällä kujapahasella.