— Vangitaan! Miten niin? — Onko teillä laillinen oikeus, hyvät herrat?
— Herra Jess, sanoi toinen nauraen.
— Minä tunnen hyvin herra Jewonkan, sanoi Milada sovittaen.
— Onko tohtori Treulich antanut teille vangitsemiskäskyn?
— Se nyt on virkasalaisuus, eikä koske ketään. Toiseksi olemme saaneet käskyn itse herra hallitusneuvokselta.
Nyt rupesi Lolo itkemään ja vaikeroimaan, tarraten kiinni Miladaan. Neiti kulta, neiti kulta, mitä minusta nyt tulee? Enhän minä ole mitään tehnyt.
— Sinulle ei tapahdu mitään, Lolo, sanoi Milada tyynnyttäen. Minä tulen huomenna varmasti katsomaan sinua. — Tottele, Lolo! — Puhu hänelle, Gust! Minä juoksen noutamaan hänen tavaroitaan.
Gust, joka oli joutunut ihan hämilleen tällaisesta asian käänteestä, kohdisti sangen komean puheen molempiin poliiseihin: Se on viranomaisten ylivaltaa! Ymmärrättekö!? Se on valitettavaa ylivaltaa. — Sanokaa se herra komisariukselle! Huomenna minä otan selon asiasta. Älkää itkekö, Lolo, se on johtunut väärinkäsityksestä, jonka saavat maksaa.
Milada toi kiireesti Lolon hatun ja päällystakin. — Tyynny, Gust, sanoi hän hiljaa.
— Emmehän me häntä syö, sanoi Jewonka, joka käytti Gustin kultaista paperossinkoteloa hyväkseen, ehkä tuo kauniisti pääsee aamulla pois tuo slecno.