— Miten voin teitä palvella, herra tohtori?
— Minä haluaisin puhutella komisarius Treulichia. Sucher nosti otsansa korkealle. — Ikävä seikka on, että herra tohtori on lomallaan. — Haluatteko ehkä hänen osoitteensa — —?
— Koska hän matkusti?
— 14 p. elok.
— Mitenkä tämä paperi, jonka eilen sain, on hänen allekirjoittamansa?
Gust heitti paperin pöydälle.
Kiirehtimättä kiinnitti Sucher sarvirillinsä nenälleen alkaen lukea tarkkaavasti.
— Se sopii. Herra tohtori jätti sen lähtiessään pöydälleen. — Oli vähällä unohtua, — yksityiskirje, sanoi Sucher osaaottavana.
— Vai niin. Gust aavisti asian menon. Oli saatava hänet vaikenemaan ja siten vaarattomaksi. Siksi herrassakki juonitteli.
Gust katsoi Sucheriin, nähden tämän huulilla röyhkeän hymyn.
— Tässä on nimikorttini, ärähti Gust, ilmoittakaa minut herra hallitusneuvokselle.