— Tässäkö asiassa?

— Niin.

Sucher heilutti päätään. — Minä neuvon teitä luopumaan aikeestanne, herra tohtori. Minä neuvon mitä vakavimmin.

— Pitäkää te omat neuvonne itse, herra, minä teen, mikä minua huvittaa.

Sucher otti nimikortin kohauttaen olkapäitään. — Ensi kerros, kanslia numero I, vasemmalle. — Seuratkaa minua, sanoi hän virallisella äänellä kulkien Gustin edellä… Kas vaan, mutisi hän palaten kotvasen kuluttua alas, senkin kuumaverinen kavaljeeri. — Hän ryyppäsi kosolta lasistaan… Nyt piti pitää varalla, millä naamalla tuo kloppi sieltä palasi… Tämähän on kolmen markan lysti! Ha! Ha! Hän hieroi käsiään. — Tämän hän, Sucher, oli taas syöttänyt heille. — Päivä jälkeen Gustin käynnin poliisikamarissa oli herra Salomon Fischer saapunut Budweisista persoonallisesti käydäkseen oikeuslaitoksessa. — Ja yhdessä vanhan liiketoverinsa, Sucherin kanssa, ja herra hallitusneuvoksen järkähtämättömän virkamieskatsantokannan pönkittämänä tällaisissa asioissa, oli hän osannut selvittää tämän epäilyksen alaisen seikan sellaisella tavalla, että kaikki siihen sekaantuneet henkilöt saivat tyydytystä. — — — Muutamia silmänräpäyksiä sen jälkeen, kun Sucher oli jättänyt Gustin nimikortin herra hallitusneuvoksen virkahuoneen eteisessä päivystävälle virkailijalle, sai Gust luvan koputtaa kaikkein pyhimmän ovea ja astua kovasti honisevan "sisään" huudon jälkeen kansliaan… Hän kumarsi syvään… Päivää! — Odottakaa. — Niin. Hallitusneuvos oli vinoon pöytänsä ääressä ja kirjoitti…

Kun rivi oli päättynyt, huusi hän lyhyesti: — Mitä te tahdotte?

— Herra hallitusneuvos, minä rohkenen tulla puhumaan Poldi Schwartzan asiasta. — Minä rohkenen sen tehdä, koska olen edellisen käyntini jälkeen tässä asiassa saanut kieltävän vastauksen yksityistä tietä…

Hallitusneuvos keskeytti. — Aivan oikein, mitä teillä on siihen vielä lisättävää, sanoi hän raa'asti.

— En ole selvillä siitä, herra hallitusneuvos, onko tuo kieltävä vastaus jossain yhteydessä tytön äkkinäisen ja arvaamattoman vangitsemisen kanssa. — Inhimillisyyden nimessä toimin…

— Kuulkaa, herra Brenner, ennenkuin te jatkatte puhettanne, tahdon tehdä teille kysymyksen? — Hallitusneuvos kohotti ihan suoraan Gustia päin koleat, korppikotkan näköiset kasvonsa, jotka liikkuivat lyhyellä, paksulla kaulalla… Rillien takaa välähti vihainen leiskahdus.