Taas oli siis pakko lähteä kilometritehtaalle!… Taas oli ruununsarka edessä… nyt kun liike kävi parhain! Olihan juuri ollut pakko maksaa runsaat käsirahat porttivahtirouvalle saadakseen vuokrata huoneen Punatalosta. Oi hyvä Jumala! Sinne ne menivät! Eikä keskellä kuukautta löydä huoneita! Kaupungissa oli huoneitten puute. Ei nurkkaustakaan saanut edes käteisellä rahalla. Kun juuri oli hankkinut itselleen hyvät makuuvaatteet ja muita kalliita liikevälineitä, täytyi muuttaa laitakaupungille vuokralaisilla täytettyyn kahden guldenin huonekolkkaan kuollakseen nälkään ja kurjuuteen. — Huuh!
Entinen iloinen löpötys ja naurunholotus vaikeni talossa. Tytöt kuljeskelivat siellä apein mielin ja itkien ja valittivat öisille ystävilleen vaivojaan.
Katariinankin valkoisessa otsassa oli uurre. Pitikö hänenkin lähteä vaeltamaan, nyt juuri, kun elämä oli vakiintunut! Hyi saatana!
— Ja mihin hän menisi? Hän ei sietänyt huonekumppaneita, ei vieraita huonekaluja… Hän ei tahtonut jälleen mukautua uusiin oloihin, eikä taas itseään kaunistaa valloittaakseen uusia kundeja! —
Janka istui puukasalla veistellen tikkuja. Se oli hänen lempityönsä. Hän teki tikut kovin hennoiksi ja Milada, joka istui kyykyssä lattialla, kokosi ne tasaisiksi kimpuiksi, — sammuvan hellanhiilloksen valaistessa heidän kasvojaan kodikkaalla punertavalla valollaan.
— Niin, — mihin me muutamme, — huokasi Janka. He tahtovat ajaa kaikki ihmiset kadulle, Jo mamma Zimmermannin luona saavat tytöt maksaa 15 guldenia päivässä vaan yösijasta. Yksityisessä huoneessa ei enää kannata liikettä harjoittaa tällä kujalla.
— Tällä kujalla — vastasi Katariina myrtyneenä ja hyljeksien. Hetken kuluttua hän sanoi ripeästi:
— Pitäisi nostaa päänsä, yrittää jotain. — Mutta mitäs meikäläinen voi…
— Pitäisi keksiä jotain uutta.
— Ja missä kuljet, on sinulla entinen kurjuutesi kintereillä. — Jos voisi heittää sen pois kuin vaatteensa. — Katariina kohotti käsivartensa, kuin hän olisi tahtonut lentää, — — mutta se on mahdotonta… Mutta ruveta ponnistamaan uudelleen, vaeltaa ja etsiä ja kiemailla, — ei kiitos —