— Kuuden vuotisena täytyi eristää aika aijottain poika hänestä, sillä hän olisi ihan rikkonut poikansa luonteen aavenäkyineen, korkeampine hengenviittauksineen ja yliluonnollisen mailman käskyineen.
— Poika oli tikkulaiha ja yhtä huonosti ravittu kuin äiti, joka inhosi lihaa ja rasvaa sielun "aineellisena kahleena." Ja niin edespäin. Hän juoksi spiritistisissä kokouksissa, piti istuntoja, missä puhuttiin henkimaailman kanssa, paastosi, toi kaikenkarvaista väkeä taloon, ja vakuutti, että Gustilla oli taipumus nähdä henkiä, ja voisi ruveta uuden opin julistajaksi ja kehittäjäksi, kunnes David Brennerin rautaluja käsi iski häneen, uhaten panna pojan vapaamuurarien kouluun, jos nuo hullutukset eivät taukoisi… Silloin rouva kaatui pitkäkseen lattiaan ja poika kimmahti isänsä päälle, kun tämä koetti auttaa vaimoaan.
— Kaikki siteet olivat sen jälkeen katkenneet. David Brenner oli pelastanut poikansa hullujenhuoneesta, mutta hän oli menettänyt ikipäiviksi hänen rakkautensa. Pojassa kehittyi sellainen viha ja inho isäänsä vastaan, että hän ajoi isänsä surullisella liikkeellä äitinsä kuolinvuoteen äärestä pois. — "Älä myrkytä hänen viimeisiä elinhetkiään", oli pojan kova lause karkoittaessaan isänsä. — Pitää tuntea David Brennerin kuin minä, silloin tietää, että siinä miehessä kituu ja kuihtuu laajaan ihmistuntemiseen perustuva rakkaus. — — — Joko olette virkistyneempi? Olette? — Te näytätte elokkaammalta. Haluatteko paperossin? Ettekö? — Minä olen hirveä tupakkamies!
Me tarjoomme teille 20,000 kruunua puhtaassa rahassa, joka maksetaan sinä hetkenä, jolloin me saamme käsiimme teidän kirjoittamanne kirjeen, missä luovutte Gustista ikipäiviksi.
Miladan kasvot muuttuivat hämmästyksestä tummanpunasiksi. — Minulle annatte 20,000 kruunua, toisti hän pois suunniltaan.
— Tehän kuulitte sen! Teillähän on kai jonkinlaisia harrastuksia elämässä? Te voitte toteuttaa ne paremmin, kun teillä on rahaa. Eikö totta? — — Ottakaa vastaan tämä rahatulva kysymättä, putoaako se pilvistä vai eikö.
— 20,000 kruunua, se on paljon rahaa ja sen annatte — minulle!
— Voi noita naisia! — Ne hurmaantuvat rahasta unohtaen heti rakastettunsa. — Me emme ole, kuin näette, kitsaita, mutta me otimme huomioon teidät arvioidessamme myös Gustin luonteen. David Brenner arveli, että hänen poikansa ei uskoisi teidän luopuneen vähemmästä summasta. Hän on tottunut liikuttamaan liian suuria summia. Hän olisi muuten pitänyt koko juttua naurettavana pilantekona. Ja sen hän olisi uskonut sitä suuremmalla syyllä, koska hän tietää, että tekään ette ole ihan köyhä.
— En ymmärrä taas teitä. Minähän jo sanoin teille, ett'en lähde
Berliiniin. Tuo vapauttaa teidät maksamasta tuota jättiläissummaa.
Joszi pudisti päätään. — Te annatte huonon neuvon! Te sanotte ja tarkoitatte tietysti totta sanoessanne, ett'ette lähde Berliiniin. — Mutta jos Gust ei sittenkään herkiä teitä rakastamasta, — jos hän pitää teistä kiinni, rukoillen ja käskien, mitä sitte teemme? — Te ette tunne häntä niinkuin minä. Hän on kovaluontoinen ja itsepäinen. Ja vaikka hänen yrityksensä olisi kuinkakin mahdoton ja kysymyksen alainen, ei millään keinolla voi häntä saada siitä luopumaan. — Ja vielä sanottu, älkää pettäkö itseänne. — Tekin piditte paljon Gustista. Tämä kaikki peloittaa meitä. Me tahdomme täyden takuun. — Siksi tarjoamme rahaa. Se tekee erolupauksen sitovaksi myös Gustille.