Milada sanoi kiihkeästi: — Kuinka te uskotte minua? Minä voisin ottaa rahat ja kuitenkin seurustella Gustin kanssa —
— Noh, Milada, sitä en uskoisi teistä. — Mutta kaiken varalle pyydämme kirjallisen sopimuksen. Gustin turhamaisuus pitää iki-ajoiksi tappaa, sitten hän laskee teidät irti. — Me pyydämme teidän ilmituomaan tunteenne seuraavalla tavalla: Omasta pyynnöstäni sain minä isältäsi, David Brenneriltä, 20,000 kruunua käteismaksulla; sen johdosta velvoittaudun nyt ja tulevaisuudessa rikkomaan kaikki välit kanssasi, sillä kaikki asianomaiset pitävät suhdettamme sinun elämänmahdollisuuksiesi vahingoittamisaiheena. Siis — Te käsitätte, että me emme anna teidän kuolla kurjuuteen kuin Marguerite Gautiern? Eikö niin? — Teillä on vielä aikaa miettiä asiaa.
Joszi meni kirjoituspöytänsä luo ja levitti sille puhtaan paperi-arkin.
Sitten hän alkoi vaieten kierrellä huoneessa.
— Herra Joszi!
— Olkaa hyvä.
— Lupaatteko minulle jotain?
— Olkaa hyvä ja sanokaa!
— Minä tunnen masentuneena, että Te olisitte kaikissa tapauksissa saanut minut tähän umpisokkeloon, — että Teidän tehtävänne on sitten loppunut, teidän velvollisuutenne ystävänä täytetty. Teidän harrastuksenne minuun nähden ovat loppuneet. — Ennenkuin kymmenen minuuttia on kulunut, — hän osoitti kirjoituspöytää, — on minun lähdettävä pois täältä. — Herra Joszi. — En ole vielä eläissäni tuntenut niin syvää kurjuutta kuin nyt. Eikö se ole naurettavaa? Vaikka saan noin paljon rahaa… niin. — Sitten eilispäivän ja tänään menee sisäinen elämäni pirstoihin. Paljon sattui samaan aikaan. Talon sisäiset asiat, jotka tietysti eivät liikuta teitä… Punatalo joutuu vieraisiin käsiin, minulla ei ole enää mitään tointa. — Minua — minua tietysti tytöt vastustavat. — Luultavasti he ryömivät uuden taloudenhoitajattaren edessä. — Hornerista sain tiedon. — Hän on mielenvikaisten sairaalassa. Ettekä aavista, mitä tuo tapaus minulle merkitsee. — Ja sitten on tämä juttu Gustin kanssa! En sure itse hänen poistumistaan, mutta minä menetin hänen kauttaan uskon — miehuullisuuteen ja miehen voimaan, — ja vapauteen. — Minä näen, en osaa mitään ottaa oikealta kannalta elämässä. Olen tyhmempi kuin lapsi! Minulla ei ole oikeaa mittapuuta. En jaksa enää ryhtyä mihinkään, en luottaa kehenkään. Herra Joszi! Te olette antanut minulle monta hyvää neuvoa, ja lausunut monta totuutta. Minä pyydän, älkää heti karkoittako minua, kun olette saanut selitykseni Gustille. Minä haluaisin kysellä, — pyydän, antakaa minulle vielä varma selitys, tahdon jotain pelastaa itselleni. Ehkä — Te voitte auttaa minua. Kun Te sanotte: tuo on totta, tuohon voi perustella jotain, tuo pitää paikkaansa, niin uskon teitä. — Sitten häviän ikipäiviksi teidän näköpiiristänne. Olkaa minulle suosiollinen!
Joszi oli vääntänyt naamansa kaikkein viuruimmilleen. Naama tuhansissa rypyissä ja uurteissa tirkisti hän Miladaan. Levottomana hän heilutti ruumistaan edestakaisin.
— Luonnollisesti saatte jäädä tänne — miten kauan vaan haluatte. Minun puolestani saatte olla vaikka koko yön. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Te voitte nukkua tuossa. — — Hän veti peitteen vuoteeltaan. — — Minä nukun tuossa. — Hän koputti sohvaa.