Milada kumartui ja tarttui Joszin käteen. — Hän veti kätensä pois. —
Lapsellinen tyttö, murisi hän.
— Nyt kirjoitan heti, sanoi Milada nousten. Joszi nyökäytti päätään.
Milada kirjoitti:
Olen omasta pyynnöstäni saanut isältäsi 20,000 kruunua. Sen johdosta sitoudun tulevaisuudessa torjumaan kaikki sinun lähenemisyrityksesi ja pyydän siksi sinua, Gust, noudattamaan tätä sitoumusta meidän molempien eduksi.
Teen tämän kahdesta syystä: ensiksi voin tällä rahalla toteuttaa osan periaatteistani, jotka ovat minua lähempinä, jotka tyydyttävät minua ja määräävät toimintani voimakkaammin kuin sinä ja sinun rakkautesi koskaan olisivat voineet sen tehdä. — Toiseksi muistan tulevaisuuttasi, joka on oleva onnekkaampi ja esteettömämpi, jos minä häviän ijäksi siitä.
Milada.
Joszi otti kirjeen ja nyökäytti päätään. — Se ei ole deklamoiva, eikä kuiva, se on ihan paikallaan. —
Hän sulki kirjeen kuoreeseen, sulki kuoren, painoi siihen sinetin ja Milada kirjoitti sille Gustin osoitteen. — Sitten Joszi antoi lompakostaan shekin, jonka Milada otti vastaan siihen vilkasematta ja lymytti kiireesti taskuunsa.
Joszi katsoi kelloaan. Nyt on minun pakko lähteä syömään päivällistä. — Minä menen ruokalaani. Te voitte pyytää kunnon talonrouvani tuomaan teille ruokaa tuolta alhaalta. Sitten te voitte paneutua pitkäksenne ja nukkua makeasti tuolla sängyssä. — Kun palaan, ovat kai silmänne kirkastuneet.
Joszi otti hattunsa ja kaappunsa.