— Yksi sen sairastumisilmiöitä on ammattihaureus, ja tuo tauti-ilmiö johtuu koko jonosta yhteiskunnallisia luonnottomuuksia, jotka turmelevat sen täysikuntoisen elimistön… Ammattihaureus on välttämätön meidän elämässämme ja se tulee jatkumaan niin kauan, kunnes ihmiskunta on kohonnut puhtauden huippuun, — joka tekee rahallisen ammattihaureuden tarpeettomaksi.
— Minä uskon tuollaisiin mahdollisuuksiin.
— Mutta te tahdotte sitä vastustaa yksilöllistä tietä, te tahdotte harjoittaa hyväntekeväisyyttä — pelastaa. Rakas neiti, minun täytyy lainata sanoja kirjailijalta: Tehdä hyvää on samaa kuin kiertää maallisen oikeuden kaapun itsensä ympäri ja lämmitellä itseään siinä. — Jos te tahdotte tehdä jotain hyvää ympäristönne kurjuuden poistamiseksi, älkää tuhlatko aivojenne voimaa ryhtyen liian suuriin, laajoihin hommiin, yrittäen mullistaa yhteiskuntaa tahi panna toimeen vallankumous! Se murskaa yksilön toimintamahdollisuudet, niinkuin se särki Hornerin järjen.
— Horner ei ollut terveellinen opastaja teille! — Voi turmella vatsansa syömällä erikoisia ruokia; voi turmella aivonsa erityisillä aatteilla. Pienet sielut eivät saa unohtaa kaikkeuden suhdetta yksityisseikkoihin. Taivaan ja maan välillä voivat ainoastaan sankarit liikkua. Te ette voi poistaa porttoloita nykymailmasta; te voitte yhtä vähän pelastaa prostitueeratut naiset, kuin laatia yksin lakeja, jotka ovat heille suotuisia tahi ylläpitävät heidän ihmisarvonsa.
— Te kerroitte minulle paljon lapsuutenne ajasta. Te kuvasitte minulle portonlapsen hirvittävän yksinäisyyden maksavien miesten ja maalattujen naisten keskuudessa, joista yksi kutsui itseään hänen äidikseen. — Sellaisia lapsia on paljon. — Menkää ja pelastakaa lapset porttoelämästä! Riistäkää ne jo elämän aamuna yhteiskuntapaheen ahnaista kynsistä! Ottakaa suojaanne turvattomat tyttölapset, jotka — niinkuin te, kulkevat kaduilla, katsellen sen elämää suurin, tarkkaavin silmin, kerjäten ravintoa ruumiilleen ja sielulleen. Langenneita naisia ei voi enää pelastaa.
— Mutta lapsia voitte suojella. Ne voitte kääriä kaapuunne. Teillä on kyllin rahaa. Tämä ei ole toteuttamaton haave, se ei hajoita voimianne, se ei kysy teiltä yliluonnollisia ponnistuksia. Perustakaa lapsikoti! Joka lapsen kautta, jonka otatte turviinne ja jonka kasvatatte elinvoimaiseksi ihmiseksi, olette kantanut nöyremmän uhrin sille Jumalalle, joka asuu teissä itsessänne, kuin jos teidän onnistuisi toteuttaa jokin Hornerin hullutuksista! Ettekö usko sitä itsekin?
Joszi vaikeni. Petroolilamppu, joka sauhusi pöydällä, sulki molemmat punertavaan, usvaiseen piiriinsä. — Tuhansia tähtiä tuikki ikkunasta sisään. Taivas näytti niin läheiseltä, että olisi voinut sitä käsin koskettaa.
Siitä nurkasta, jossa Milada istui liikkumatta, käsi otsalla, kuului hänen sävyisä äänensä hiljaa kuin itsekseen.
— Nyt käsitän elämäni oikein. En olisi voinut elääkään niin helposti monta surullista vuotta ja kestää niin monta tuntia, jotka olivat raskaat ja sisällyksettömät, jolloin minä hieroin rakkauden kauppaa rahasta, palvelin ja kumarsin herroja, jos en olisi sisimmässäni tuntenut, että tuo kaikki, vaikka se näytti elävältä, ei ollut muuta kuin kevyt piirros, jonka saattoi märin sormin pois pyyhkäistä. — Nyt vasta huomaan, miten pintapuolinen ja varjontapainen koko kokemussarjani oli.
— Ja kuitenkin. Siinä muodostui jo tämä alku, se uusi varma viiva, jota myöten minun piti kulkea. — Löytääkseni sen ja oivaltaakseni sen, täytyi ensin tapahtua näin paljon. — Kaikki tapahtumat, nuoruuteni ja Miller, Horner, Gust ja nämät tunnit teidän seurassanne olivat välttämättömiä, jotta saatoin löytää uuden urani alun. — — Ensi kerran käsitän tämän. — Kiitos!