— Siihen mieheen voi luottaa, vakuutti hän, jos hän suosittelee väkeään, niin voimme olla huoletta, rakas neiti. — Silloin me asetumme Adingeriin vaan katselemaan, miten talomme nousee.
— Mitä sanotte, vanhukset, tuo variksenpelätti Fiina on jättänyt meille kauniin "perinnön."
Kaisa teki ristinmerkin. Kuollut ei saa, herra tohtori, lähettää ihmisille tavaraa.
— Ei hänelle siksi helvetti kuumene, nauroi tohtori, vilkuttaen silmiään Miladalle.
— Ei se kai voi tulla hänelle sen pahemmaksi kuin mikä se jo on, lopetti Kantaja heidän ylösrakentavan keskustelunsa.
* * * * *
Aivan äänettömässä vihmasateessa tuli poika juosten Päiväkummulle. — Hän sanoi, että herra pormestari käski sanoa terveisiä "ryökkynälle", että hän tulisi alas. Siellä on tärkeä kirje.
Milada ei olisi tahtonut vaivata itseään niin kauas. Eikö poika noutaisi kirjettä kuutosesta?
— Kyllä sopii, sanoi poika kurottaen ruskean kätensä. — Mutta pormestari ei anna sitä minulle, sanoi hän vikkelästi ja pisti rahat housuntaskuunsa.
— Jos se on tärkeä kirje, huomautti Kantaja, niin ei auta, täytyy itse lähteä lykkäämään alas.