Milada vakuutti sen olevan varman, vapautui huivistaan ja kurotti kätensä kirjeen perään.
— No, no, ei se nyt vaan käy tuollaisella himp'hampulla. — Ensin pitää kirjoittaa kuitti!
Pormestari asetti Miladan eteen kuitin, sekä kömpelön kynävarren.
— Omakätisesti vastaanotettu, saneli hän.
Sitten Milada otti kirjeen vastaan. Sen kuoreen, takapuolelle oli kirjoitettu poikittain punasella musteella: Karla Zechmeister, — Kolme maurilaista — Praterpuisto. — Kovin tärkijä ja kiiru, itse käteen. — Tämä oli saattanut pormestarin olemaan varovainen. —
Vasta huoneeseen saavuttuaan aukasi Milada kirjeen. Siinä oli kahdeksan seuraavansisältöistä sivua:
Rakas miladha.
Sinä kai ihmittelet kovasti mistä minä sinulle kirjoitan, minä kirjoitan Kolmen maurilaisen ravintolasta misä minä olen fannin paikalla.
Rakas miladha meillä ei ole enä paljo kertomista se on helvetti ja Kiirastuli. Sen sanon sinulle, mitä se pane toime ja uusi muorei seura, ei voi kirjoitta. Se voi va käyttä sellaisia ku se on itte, niinku se katala neiti irma, Joka pane lukon taa ja hakka, mutta se ei ole pahinta, Mitä siellä tapahtu. voi, voi ettäs sinä olet poisa! kaikki meirän vanhat likat ovat lähetetty pois, Ne ova liian kuhmu, sano se, — oikea markkina ova sielä, hyi sentä! gisi on jo poisa schöllerin bertin Kanssa, siitä on kahreksan päivä, vaa Mizzi on hyvässä kirjoisa sielä ylhälä kui neiti irma, Ja viettele pikku likkoja taloo ja opetta ne herroje kansa kiejäämä, mizzi pelaa nuorta rouva, pitä hattua ja harsoa pääsä Ja sillä se saa satoja ja enemmä perässän. meirän rosinasta olet kai lukenu lehrisä, Hän on kuolu. jessus se hyppäsi pihalle Ja kohta se tapahtui, kaikki veri oli juossu pois kasvoista, minut bertl hinasi pois ja Hän. 100 kolikkoa jätti hän (pertl) kerra pelii ja sentähre nelli oli hänelle Hyvä. se tuli luokseni ja heitti vaatte ja pairat ulos akkunasta ja sitte minä sjappasi häne halatissan. rakas Miladha, kiitos siitä, Mitä punatalosa tapahtu. mizzi on kovin smöörisä, taloudenhoitaja ja häne kanssan nukkuu 12 vuoden vanha likka, joka anta vaa 100 Guldenista herroile. mutta häntäki hakata, kuules, Vaatteita ei saa sielä, vaa paljas paita on ylä ja avonainen koltti, niin et'ei kukan voisi livistä iha kui zimmermannila, Hän lymyttä lapset ja rouvat kirstuihin, Jotka tulevat taloon harsot pääsä. kun "nuuskijat" tule, ei ole mitää. sucher käy meilä ja se paksu komisarjus. Sillo juoraa, sila se o viäkas, ei oteta raha ei kreuziäkä. ei ole rauha hetkiäkä, tapella ja revitä, nyt yksi taas itke ja huuta sielä ylhäälä, mutta ei se auta. en voi tästä kirjoita, kaikkia se kirutta eikä päästä pois. rakas milahha, minä kiitän jumala polvillani, että olen päässy, muute minu kävisi kuin rosinan, rakas miladha, sen minu täyty sanoa, että tierät.
Rakas miladha, fannista on aina vastus ja risti eikä hän tahro Sairaala, voi jos olisit täälä, Ajattelen tuhanne kerta, meilä on täälä joka sunnuntai tanssia ja laulua, hän on ilkijä, mutta hän ei töhri koskea minu. Karl ja pertl pitävä häntä silmälä, rakas miladha, minu täyty kirjoitta ja sanoa sinule paljo, toivon, Että olet terve ja ajattelen sata kertaa Sinua. Kirjoita: Karla zechmeister 3 maurilaista praterpuisto. toivon, että kirje tule sinule sinun