Näitä kaikkia Spizzari hallitsi rautaisella kouralla valjastaen ne väsymättömän ahneutensa valjaitten eteen.
Mutta tuskinpa rahanhimo oli ainoa pyyte, miksi hän antautui arveluttavimpiin rikoksellisuuksiin tällä alalla.
Hän tunsi vielä suurempaa seikkailuhalua antautuessaan vaarallisiin rikoksiin. Tämä vaaranalaisuus houkutteli ja kiihoitti tuota rasvaista, muuten niin poropeukalomaista naista. Häntä innostutti tietoisuus siitä, että rikkoi kovin pahasti lakia ja sitä valvovia laitoksia vastaan. Hän ei koskaan nauttinut niin sanomattomasti kuin sellaisten tarkastusten aikana, jolloin hän piilotti pelosta tutisevia ala-ikäisiä porttolatyttöjä ja n.s. "siveitä rouvia" vaatesäiliöihin ja kellareihin, pakottaen käskevällä silmäyksellä muut tytöt vaikenemaan.
Kun viranomaiset tarkastajat olivat poistuneet, hyppeli hän ilosta, lyöden käsillään lanteitaan ja hänen toinen terve silmänsä kiilui silloin helvetinmoisen riemukkaana.
Erityisellä innolla Spizzari osteli ala-ikäisiä lapsia niitten epäinhimillisiltä vanhemmiltaan, joille hän maksoi niistä kuukausittain prosenttia; hän teki niitten lasten sukupuoli-elimiin kaikenlaisia julmia leikkauksia, laajensi niitä ja ompeli — ne kiinni, kun ne olivat rikki raastetut. Hän oli saavuttanut erityisen taidon koskemattomien valmistuksessa himoitsijain tyydytykseksi. Hän puoskaroi itse tyttöjensä sukupuolitauteja, salaten ne tarkastavalta lääkäriltä, hän riisti kasarmiinsa teljetyiltä tytöiltä tällä verukkeella kaikki rahat, aina viitaten lääkemaksujen suorittamispakkoon hänelle. Ne rahat hän antoi suosikkiensa tahi veljenpoikansa erään nuoren hulttion, jota hän melkein jumaloi, varastaa laukusta, jonka hän usein unohti, minne sattui.
Jos Spizzari oli hyvällä tuulella, ripusti hän puolialastomina talossa kuljeksivien tyttöjensä ylle kaikenlaisia koristeita, juottaen ne täyteen kahvilla, konjakilla ja makeisilla. — Tämän järjestelmän seuraus oli se, että nekin tytöt, jotka olivat olleet talossa Miladan aikana, nyt kehittyivät täydellisiksi lutkiksi ja hunsvoteiksi.
Vaikkakin neiti Miller oli ollut saita, niin pidettiin talossa tyttöjen kanssa säännöllistä kirjanpitoa, jonka kautta he tunsivat olevansa oikeutetut säännöllisesti nostamaan palkkansa, vaikkakin tuo luisui heti kaiken näköisten velkojen ja laskujen kautta uudelleen emännän taskuihin.
Spizzari riisti tytöiltä kaiken, jopa pienimmänkin juomarahan. Jos tytöt eivät suosiolla antaneet rahoja pois, pantiin toimeen ruumiintarkastus, huone- ja vuodetutkimus, kunnes raha löytyi.
Ne tytöt, jotka olivat tottuneet Miladan inhimilliseen kohteluun, tekivät vastarintaa, ärsyttivät uusia tulokkaita emäntää vastaan, ja yrittivät paeta, jota valpas talonmies ja vielä valppaampi rouva Bacher aina estivät. Kuitenkin rouva Spizzari katsoi olevansa pakoitettu lähettämään moiset "sopimattomat" ainekset valtansa rajan yli. Tällaisissa tapauksissa ilmestyi herra Stratti. Mikä oli hänen suhteensa Spizzariin, ei kukaan arvannut eikä kukaan uskaltanut yrittää ottaa siitä selkoa tahi vihjaistakaan ääneen. Häntä kutsuttiin talossa vain "luottamusmieheksi."
Herra Stratin ulkomuoto, napitettu, synkkä olemus, mustat, ohuet, kierretyt viikset, läpipistävät, pienet silmät ja ennen kaikkea virheetön seurustelupuku, jonka takin napinreijässä oli pieni silkkinauha, edellytti jotain yllä viitattua.