Usein iltapäivisin juoden tapansa mukaan kahvia tyttöjensä seurassa sanoi Spizzari viattomasti:
— Minä luulen, että herra Stratti tulee tänään taloon.
Silloin moni tyttö laski kauhussaan kahvikupin pois vaihtaen toisten kanssa kysyviä silmäyksiä… Kenenkä vuoro nyt tuli?
Useimmiten tuo arvoisa herra ilmestyi keskellä yötä taloon, jolloin vieraat melusivat ja ilakoivat. Hän hiipi tuomitun tytön luo, vei hänet huoneeseen, ollen muka tavallinen maksava vieras, ja kun tyttö oli pakosta pukeutunut, vei hän vapisevan tytön läpitunkemattomalla kasvojen ilmeellä pois talosta. —
Tosi asia oli, että hän tavallisesti kuljetti tyttöä ristiin rastiin kaupungilla, jonka kautta hän saattoi uhrinsa levottomaksi ja pyörälle päästään, sitten hän vei hänet asemalle, sanoi olevansa pakoitettu poistumaan tärkeitten tehtävien vuoksi, osti piletin, painoi tytön käteen jonkun markan, lähetti hänet toiseen kaupunkiin ja hävisi. — Punatalossa herätti tytön häviäminen kauhua. Sitä Spizzari käytti edukseen masentaakseen tyttöjen mielet.
Muutamia viikkoja sen jälkeen, kun Spizzari oli ostanut Punatalon, tapahtui siellä ikävä juttu, josta olisi ollut pahempia seurauksia, jos ei Spizzari olisi toiminut niin taitavasti. Rosinchen, tuo viaton seitsemäntoista vuotias Rosinchen, jonka St. Pöltenin leski oli virallisesti luovuttanut Spizzarille, oli viimeisiä Millerin aikuisia tyttöjä.
Menetettyään viimeisen toiveensa Mizziin, entiseen ystäväänsä, joka pian kohosi valtaan uuden järjestelmän vallitessa, rupesi Rosinchen sairaalloisen äkäisellä tavalla vastustamaan emäntänsä nöyrryttämisyrityksiä ja kidutuksia. Vielä vimmatummin hän raivosi, huomatessaan entisen ystävänsä, nykyisen rouvan kätyrin noita sikamaisuuksia edistävän. Tuo hiljainen maalaistyttö kiihoitti muutkin tytöt kapinaan, sanoen, että rouvalla ei ollut oikeutta teljetä heitä lukkojen taa tahi lyödä heitä, teki huutaen ja purren vastarintaa, kun neiti Irma kidutti häntä sydämettömine, pitkine sormineen. Siksi nopeasti pois karkoitettavan kohtalo rupesi häntä vähitellen lähenemään siveyspoliisin numero 311 haahmossa, — jota Stratti todellisuudessa oli, — ja jota Spizzari, kuin yllä on mainittu, käytti talonsa piruna.
Eräänä iltapäivänä ilmoitti Mizzi ilkkuvanärsyttävällä tavalla Rosinalle, että "luottamusmies" saapuisi illalla. Rosinan ei ollut kai vaikea arvata, kenen hän veisi mukanaan. — Tuon ennen jo hermostuneen, hirveitten mielikuvien vallassa olevan olennon aivoissa vakiintui ajatus, että Stratti veisi hänet kauheaan paikkaan ja heittäytyi hetkenä, jolloin kukaan ei sattunut häntä vahtimaan, tyttöjen "kasarmin" käytävä-ikkunasta pihalle.
Spizzari juoksi heti poliisikamariin. Hän ilmoitti asian itkien ja vannoen, vakuutti olevansa syytön ja että jo Miller oli häntä varoittanut "hullun Rosinan" suhteen, mutta hänellä ei ollut ollut, Herra nähköön, "sisua" ajaa tyttö pois. — Tänään piti tytön lähteä talosta. Rahaa hän oli saanut ja hyvän vaatevaraston: kuusi paitaa, kuusi paria alushousuja, kolme korsettia ja kaksi silkkipukua. — Herrat olkoot hyvät ja kysykööt konstaapelilta numero 311, joka oli ollut läsnä ja hämmästynyt, kun tyttö oli ihan hullu, kun piti matkustaa… Hänen tytöillään ei ollut syytä epätoivoon.
Kun vuosia talossa käynyt lääkäri antoi kovin pitkälle kehittyneen hermostumisen todistuksen, niin asia painettiin hiljaisuuteen.