Spizzari oli sydämessään oikein iloinen, että tuo "Millerin aikuinen" viimeinen kapinoitsija oli nyt poistettu hänen niskoiltaan. Uusia sai kyllin.
Kuuluisa rouva Bacher hiiviskeli paikanvälitystoimistoissa ja rautatienasemilla, tuoden ryöstöretkiltään enemmän saalista, kuin mitä talossa voitiin käyttää. —
Kun rouva Bacher oli "kovin" väsynyt, istui hän tuolille kutomaan sukkaa, toisen kerroksen tyttökasarmin käytävän ovelle. Siten hän saattoi vahtia, ett'ei yksikään tyttö päässyt mihinkään yksin kulkemaan ja saamaan ulkona selkkauksia aikaan.
Oh, rouva Bacher oli käytännöllinen nainen! Kun Milada saapui
Punataloon, vallitsi siellä tavanmukainen iltapäivähiljaisuus.
Syötyään oli rouva Bacher teljennyt tytöt "kasarmiin." Siellä ne nyt nukkuivat.
Talossa oli kymmenen tyttöä palveluksessa. Ne nukkuivat kahdessa huoneessa, joissa oli viisi vuodetta kummassakin. Ikkunat olivat suljetut. Ikkunalukot olivat kovin ylhäällä.
Tyttöjen nukkuessa sikeästi, oli Bacherilla ainoa tilaisuus tuuletuttaa huoneet siten, että aukasi ovet vaan käytävään ja käytävän ylä-ikkunan laskeakseen "raitista ilmaa."
Nytkin Bacher tuuletutti huoneita. Sen lisäksi tuo aina varovainen vahti oli tilannut käytävään talonmiehen, joka muka siinä hommasi jotain, kunnes tuuletus oli toimitettu.
Spizzari itse kuljetti Miladan häntä varten varattuun suojaan, joka oli kasarmin vieressä ja jossa olivat Miladan ennen käyttämät huonekalut.
— Olkaa kuin kotonanne, sanoi Spizzari äidillisellä äänellä.