Rouva valmisti itse juotavan hyvin huolellisesti, vetäen kuppeihin kaataessaan hienon, huumaavan kahvin tuoksun sieraimiinsa.

Milada istui ikkunan ääressä katsellen surumielisenä vihmovaa sadetta…

Häntä vastapäätä melkein alastomana sääret sinisinä istui Lisl nojatuolissa nakertaen kaakunpalasta.

Puoleksi tuttavallisesti, melkein röyhkeänä tarkasti Lisl "tuota pitkää hongankolistajaa", joksi hän heti nimitti Miladan ajatuksissaan. Kuuluiko tuokin tähän ammattiin, tuo? — Tahi mitäh? — Noh, eihän hänestä mitään sen pahempaa voinut sanoa. — Spizzari oli kai iloinen saatuaan hänet taloonsa; — jos vaan tarvittiin, — voisi hän olla — yhdeksikkönä!! [Tarkoittaa sukupuolisuhdetta, jossa nainen antautuu miehelle suulla.] — Ja se tuotti jotain se.

Neidit tulivat saliin. — Ne olivat kehnosti maalatut, unen pöppörässä ja vapisivat. Hiukset olivat kierretyt käherryslaitteisiin, siivomatta ja järjestämättömät, nauhalla osaksi kasatut.

Johanna oli suunnattoman suuri, pellavatukkainen olijo, joka oli käärinyt paitansa ympäri turkkilaisen shaalin, jonka kulman hän painoi poskeensa. Hänellä oli hermosärky päässä ja hän polki tuskissaan jalkaa lattiaan.

— Hillitse itseäsi, lapsi, sanoi Spizzari kylmäkiskoisena. Milada tarkasti tuntijan katseella ovesta saapuvia.

Ne olivat loppuun ajettuja, rääkättyjä naisia, jotka tarkastivat jokaista vierasta epäilevin röyhkein katsein ja sitten välinpitämättöminä istuivat huoaten.

Sellaisia olentoja ei Punatalossa ollut vielä koskaan nähty. Ehkä jokin niistä näytti keinotekoisessa valossa hyvin koristettuna ja tukka käherrettynä, nuoremmalta, virkeämmältä, ehkä viehättävältäkin, mutta sellaisina kuin ne nyt istuivat siinä haukotellen ja äreinä, kinaten keskenään pistopuhein, nauraen kimakasti ja kiusotellen pilkaten Lisiin laihoja, sinisiä sääriä, joka vastasi rivoilla sanoilla — tuossa ympäristössä, joka oli niin toivottoman kolkko, he tekivät ilottomimman ja kurjimman vaikutuksen minkä kuvitella saattoi.

Todella miellyttävä oli tuossa joukossa ainoastaan neiti Irma, joka oli puettu vihreään silkkiseen aamupukuun, hiukset suurina aaltoina, kasvot hienosti puuteroidut ja vilkkaat, niin ett'ei niissä näkynyt väsymyksen tuottamaa velttouden merkkiä.