— Sellaista kulttimammaa ei ole kellään kuin on meillä.
— Katsokaa, tuo keltainen sarvikuono, uskoo sen todeksi, huusi äkkiä
Lisl taputtaen käsiään…
Sitten hän hyökkäsi jaappanilaisen kimppuun yrittäen vetää häntä tuolilta… Mutta jaappanilaisen kasvot olivat ihan kivettyneet.
Yhdellä heitolla työnsi hän tytön luotaan. — Kuulkaa, Nelly, sanoi hän puhtaalla saksan kielellä, ajakaa tuo naasakka talostanne. — Hän ei huvita ketään. — Minua ette saa enää nähdä täällä ettekä Xaniroffia… Hän heitti sadan markan setelin pöydälle ja meni ulos ovesta Irman seuratessaan häntä hämmästyneenä.
Hän oli talon paraampia vieraita.
— Enkö ole käskenyt sinun tyyrätä sakramenskattua lerviäsi, sai Spizzari sanotuksi. Jahka isäsi tulee, sinä emäsika! — — — Nyt ei kukaan enää välitä peilihuoneen "näytännöistä", sanoi Irma, joka palasi toivottomalla kasvojenilmeellä, hän ei tule takaisin. — Kora ja Anatola rupesivat ulvomaan raivosta, sillä heidän tulevaisuuden toiveensa olivat murskautuneet. —
— En tiennyt, että hän — osasi — saksaa, rääkkyi Lisl polvistuneena…
— Mene, heiskale, — sinä tiesit sen hyvin, sätti Irma iskien Lisliin.
— Vie se pois, kähisi Spizzari raivossaan, muuten tapan sen saatanan…
Taloudenhoitaja tarttui vonkuvaan lapseen, laahaten ulos ovesta hänet, joka potki ja puri toisten nauraessa.