— Siis, kissi-mirrini,… Vedä sauhu suuhusi… Älä yhdistä hampaitasi… sinähän olet uljas likka… Yks', kaks', kolme, — noh, hyvä, — nyt pitää sinun juoda, — pidä päälle…
Kaikki lensivät rääkkyen pystyyn.
Julia yski ja ähkyi, viini räiskyi hänen suustaan ja sieramistaan joka taholle; ensin hän muuttui tummanpunaseksi, sitten siniseksi kasvoiltaan, hän kahmasi kurkkuaan ja viuhtoi käsillään ilmassa, tyrkäten kumoon vääntyvällä ruumiillaan sekä pulloja että laseja, joka yhä lisäsi toisten hullua naurunhalua.
— Tämä on oikein helkkunamaisen lystiä, huusi Rudi innostuneena lyöden lonkkiaan…
Nyt syntyi hurja elämä… Mielettömän naurun ja kiljunnan yli kuului Mizzin kimakka ääni, joka lausui hiuksia pystyyn nostavia rivouksia; tuttuja sikamaisuuksia ja likaisia juttuja huudettiin Jultschille, joille miehet nauroivat katketakseen. Tämän kaiken tapahtuessa väänteli Jultsch itseään, yskien avuttomana näitten rääkkyvien olentojen keskellä.
Tämä lisäsi ympäröivien julmaa kiusotteluhalua.
Tytöt kilpailivat keskenään irstailussaan näyttäen naurusta tukehtumaisillaan oleville miehille tuon maalaistytön karkean alastomuuden, jota tämä ei voinut estää…
Jultsch ei käsittänyt enää mitään. Hän oli kuin tulen ja myrskyn keskellä… Hän haki silmillään Spizzaria…
Spizzari oli hävinnyt… Mutta mitä tämä merkitsi?… Jeesus Maaria, mitä ne vaativat hänen tekemään… Hän ei jaksanut enää ajatella…
Mizzi makasi pitkällään lattialla, huutaen Rudille, joka yritti nostaa hänet ylös: — älä, älä, — minä en jaksa enää nauraa.