— Tanssi, huusi leski hulluna, muuten saat tuntea…
Samana hetkenä sieppasi Jultsch putoovan edustan käteensä, toisella kädellään läimäyttäen laajassa kaaressa lesken poskea.
Tämä kidahti.
Mutta kukaan ei näyttänyt enää välittävän koko asiasta.
Joukot hajaantuivat, koko seuran iloisuus oli hävinnyt, kaikkien kasvoihin ilmestyi selvenemisen merkki. Se oli kuin iljettävä, inhottava häpeä olisi levinnyt toisesta toiseen, purkautuen hajanaisiin lauseisiin, umpimähkään viskattuihin hm — ja huh — sanoihin…
— Katsokaa tuota, yritti Ferdl vielä sanoa komppasanana, töllistäen
Jultschiin, joka kiinnitti esiliinansa värisevin sormin.
Ihmeellistä kyllä, niin Mizzi riensi hänen avukseen, kiinnittäen haat, hurjana käyden ulvovan lesken kimppuun. Spizzari astui ankaran näköisin kasvoin saliin, sanoen juhlallisena: Tyyntykää, — olkaa hyvä. Hän astui suoraan Jultschin luo.
Julia istahti epätoivoisen herpoutumisen liikkeellä… Hän oli voittanut, mutta hän oli myös samassa kuitti.
Hänessä ei ollut enää tahdonvoimaa, jos ei pelkoakaan eikä toivoa.
Vaikka Miladakin hänet hylkäisi, se olisi hänestä nyt yhdentekevää.
Silloin hän tunsi rouvan äidillisesti laskevan kätensä hänen olkapäilleen.