— Rauhoitu, lapseni, äläkä anna valtaa hulluille oikuillesi… Sinulla on vilkas luonne! — Jos olet tyyni, niin mene alas siniseen saliin. Siellä sinua odottaa herra, johon äskeinen esiintymisesi teki juhlallisen vaikutuksen. Sinulla oli hyvä ryhti, sanoi hän, — kuin Orleansin neitsyeellä! Ja tämän lähettää se ritari sinulle, joka istuu sinisessä salissa, sinun asentosi johdosta…
Kultaraha kimalsi Julian kädessä… Mitä tämä oli? — Näin ei rouva ollut koskaan hänelle puhunut… Ja Julia oli odottanut, että rouva…
Nyyhkytys tunki Julian sisästään… Hän kopeloi rouvan kättä.
— Mene alas, sanoi rouva vielä kerran äidillisesti katsahtaen Miladaan epävarmalla silmäyksellä. Milada antoi juuri kolmelle upseerille laskun, jotka kävivät porttoloissa salanimillä Rudi, Ferdl ja Karl…
* * * * *
Aamupuolella oli sali melkein tyhjentynyt: yön ylenpalttisesti kiihtynyt ilokkuus oli hälvennyt, pari tyttöä kulki ympäri pahalla päällä kyyristyneinä. Dolly sammutti suuren lasiruunun sähkölamput…
Milada istui Spizzarin kanssa uunin ääressä laskien rahoja. Mutta rouva tuntui olevan tänään kovin hajamielinen tässä hänelle muuten niin tärkeässä tehtävässä… Hän pisti ylijääneeksi lasketun rahan huolimattomasti taskuunsa, tarkaten jännittyneesti joka rasahdusta, joka kuului käytävältä. Harvinaisen ahnas levoton mielentila kuvastui Spizzarin lihaisissa kasvoissa. Äkkiä hän kohosi seisomaan, nostaen sormensa ja hänen terveessä silmässään välähti perkeleellinen pilke. Jultsch seisoi oven kynnyksellä. Hän oli puettu vaaleanpunaseen korkeakauluksiseen kotipukuun, koristettu silkkinauhoilla ja pitseillä. Julian tukka oli kunnollisesti laitettu. Hän näytti säihkyvän onnesta… Hänen jälkeensä tuli herra joka pidätti häntä sisäänastuessaan, kuiskaten jotain hänen korvaansa. Julia pudisti nauraen päätään.
Mizzi seisoi tarjoilupöydän ääressä. — Nähdessään sisäänastuvat, kidahti hän, lyöden yhteen kätensä.
— Jeesus Maria, — tohtori. — Sieluni ja Jumalani kautta, —
Brennerin Gust!…
Lyötynä katseli hän ympärilleen… Hänen värittömissä kasvoissa välähti samallainen virnistys kuin Spizzarilla. Miladan katseet kohdistuivat pitkäksi hetkeksi kahteen sisäänastuvaan; sitten ne harhailivat, tehden kierroksen, peläten uudelleen kiintyä mihinkään, kohoutuivat kotvaseksi ylös, kuin etsien sieltä vielä turvapaikan… Sitten katseet kohdistuivat suoraa päätä ja päättäväisinä sen miehen kasvoihin, joka uhaten otti ne vastaan. Gust uhmasi niitä katseita, jotka yhä kyselivät… Sinä, — mitä sinä täällä etsit. — Hänen kasvoissaan oli kylmä piirre.