Äkkiä Gust työnsi puoleksi tyhjennetyn kahvikupin luotaan…
— Mitä tämä on? — Enkö saa juoda mitään kunnollista?… Eikö teillä ole enää talossa entistä hyvää Moselviiniä? —
— Moselia. — Spizzari taputti käsiään.
— Minä noudan sitä heti paikalla, — sanoi Julia, kiirehtien tarjoilupöydän luo.
Gust kaatoi viiniä lasiin, kilisti lasia Julian kanssa sanoen: Kippis, rakkaani. —
Takaapäin hiipi Mizzi Gustin luo, laskien imarrellen kätensä hänen olalleen. —
— Eikö totta? — Te tulette tänne kai joka päivä?
— Tulen, — mutta tuon tytön luo… Hänestä pidän, — en kenestäkään muusta. —
Gust kiersi käsivartensa Julian vyötäisille. Mizzi alkoi nauraa holottaa. Mutta Gustin katsahtaissa häneen, hän vaikeni. Mizzi poistui.
Gust kaatoi viiniä taas lasiin ja joi sitten ahmien… Sen ohella hän ajatteli: Mitä pirua minä todella teen? — Istun täällä näyttelemässä.