— Kuin sanottu, Juliaseni, minä palaan huomenna… Siihen mennen maksan laskuni…
Hän viskasi rahasetelin sille pöydälle, jonka ääressä Milada seisoi.
Sitten hän tarjosi Julialle käsivartensa. Gustin kuljettamana kulki
Julia poikki salin, ensi kerran eläissään tuntien sanomatonta
voitonriemua.
— Löisin hänet ennemmin alas maahan, huusi Mizzi raivossaan polkien lattiaa.
Katse kohdistui Miladaan. — Olisi tuo herra saanut ottaa paremman eron jälkeen.
— Rakkaani, lapsellisuus ja viattomuus saavat myös ostajansa, —
Jumalan kiitos, vastasi Spizzari arvokkaana, pannen setelin laskoksiin.
Sitten hän lähti, kaikille tahoille sanottuaan "toivotan hyvää yötä",
asuinhuoneeseensa.
Lamput sammutettiin. Aamuvalo tunki sisään avattujen ikkunaluukkujen halki. Dolly pusersi haukotellen kylkiään.
— Oi Jeesus, miten täällä pistää, vaikeroi hän vihlovalla äänellä.
Ylhäällä narahti ovi. Lukko sälähti.
Bacher sulki tytöt "kasarmiin."
Pahaa kaasua, viinihöyryä, lakastuneitten kukkien katkua oli salissa. Silkkipatjoja virui lattialla, pöydillä oli tupakan jätteitä, leivänpalasia, osterikuoria…