Sitten hän soitti lujasti. Hetken kuluttua toi sisäkkö hänelle kahvia ja maitoa sekä rusinakaakkua…
— Tämä on kuin onnen maassa, ajatteli Julia vilkkaasti.
Tuolilla oli ruusunpunanen, pitseillä koristettu puku, uudet pehmeät yökengät ja koristesukat.
Kas! — Kas! Häntä pidettiin jo niin hienosti, melkein kuin neiti Irmaa ja Irma oli kuitenkin ylinnä kaikkia täällä. Julia hyppäsi ovelle, — koetti lukkoa. —
— Herra Jumala, ovi oli auki! — Julia sai siis mennä vapaasti ulos ja sisään, mihin vaan halusi. Nopeasti hän puki itsensä, unohtaen poskimaalit ja puuterit ja juoksi suoraan alas Spizzarin konttoriin.
— Kas, kas, meidän Juliamme, sanoi Spizzari suopeasti.
— Tahtoisin vaan pyytää, sanoi Julia nöyränä, — saanko tänään mennä kirkkoon?
Spizzari ja Irma vaihtoivat silmäyksen…
— Saatko? Tietysti saat mennä rukoilemaan… Se kuuluu nyt oikeuksiisi. Irma antaa sinulle tarvittavan puvun.
Jultsch otti esiin valkoisilla luukansilla varustetun rukouskirjansa, jossa oli lukematon joukko "kuvia" ja "kiiltopapereita" ja josta levisi kitkerä lahonneen puulaatikon haju. Pää alas painuneena kulki hän ikävystyneeltä näyttävän Irman seurassa talon rappusia alas.