— Ei todella — myönsi Fritzerl'kin taas hyvänahkaisena — hyvä ruokahalu — riiviöt — minä menen.
— Ostamaan vanhoja vaatteita narinkkajuutalaiselta — huusi Olinka hänen jälkeensä myrkyllisesti.
— Saa luvan tottua siihenkin, väitti Rosa viisastelevana seuraten häntä — liikkeessä saa panna suuta säkkiä myöten.
— Kas, että sinä saat pitää tytön luonasi, — sanoi Gisi Katariinalle. — Tavallisesti Gisi ei ollut tälle lempeä, — mutta nyt täytyi "valittujen" olla samaa puoluetta toisia vastaan.
Gisin puheen kuultuaan heräsi Katarina mietteistään. — Tytön!
Tietysti! — Enhän minä voi sitä vittuunikaan panna, — vastasi
Katariina raa'asti ja poistui.
Hänen täytyi päästä selvyyteen. — Mitä nyt taas oli tekeillä? — Mitä
Janka oikein mielessään hautoi?
— Eivätkö sukulaiset enää halunneetkaan tyttöä luokseen? Oliko se heidän mielestään liian turmeltunut, ja pahankurinen? Nyt kun saattoivat saada tytön kotiin maalle, nyt he eivät siitä välittäneet! — Monta päivää oli hän odottanut sanaa Jankan suusta. — Mutta Janka ei tätä asiaa koskettanut — ei vihjauksellakaan. — Minkätähden ei?
Sill'aikaa, kun tuo yllämainittu juttu tapahtui, istui Janka tapansa mukaan puukasalla hellin edessä. Kyyneleitä valui viljalti hänen poskilleen, kun hän, pitäen Miladaa polviensa välissä, kuiskasi tälle puhuen kovin vilkkaasti vakuuttaakseen tyttöä. — Tyttö kuunteli tarkkaavana, nyökäyttäen päätään vakavasti ja ymmärtäväisen näköisenä. — … Kyllä täti, minä tiedän. —
— Sinun täytyy häntä totella — muistutti Janka painavalla äänellä, — ja jos hän sinua sättii, — raivostuen, pirstaten — niin lapsi… Janka tuijotti eteensä pyyhkäisten hiukset otsaltaan — älä ota sitä pahaksesi, — hän on hyvä, — sinä et saa muistella hänen pahoja sanojaan, palvele vaan häntä ja korjaa hänen kotiaan, hän ei jaksa tehdä raskasta työtä… Hän ei pidä makeista ruuista. Ainoastaan viiniä sinä ostat hänelle joka päivä ja omenia, sillä hän pitää niistä… Stiegen-Greisler'illä on läpi vuoden hyviä omenia. — Ja lapsi — rukka…
— Mene ulos, — sanoi kuivasti Miladalle Katariina, joka äkkiarvaamatta oli astunut huoneeseen. Hän pani kätensä puuskaan katsellen noita kahta ja naurahti ilkkuen.