— Tällainen työ ei sovi sinulle, — sanoi Goldscheider, jääden seisomaan, — meillä on sitä varten palvelijatar. —
— Suokaa anteeksi, rouva, palvelijatar on tänään pesutuvassa pesemässä, eikä minulla ollut muutakaan tehtävää.
— Sinä olet äitisi näköinen, — sanoi rouva äkkiä harkitsematta, — ole viisaampi kuin äitisi. — Miten vanha olet?
— Kuudentoista, — kuiskasi Milada.
— Yhtä vanha kuin Alma Lucie, — välähti Goldscheiderin aivoissa.
Lämmön heijastus väikkyi hänen kylmissä, harmaissa silmissään.
— Rouva Polifka, — huusi hän. Portinvahdin rouva tuli kiireesti.
— Tämä tyttö ei saa enää tehdä karkeaa työtä. — Minkänäköiset ovat hänen kätensä! — Missä hän nukkuu?
— Pienessä kamarissa, teidän armonne, — hm! — Rottakama —
— Onko meillä toinen huone vapaana? Tuo kapea Serafinen huoneen vieressä, asuuko siellä kukaan?
— Ei, mutta se tarvitaan joskus iltasin, muistutti portinvahdinrouva.