Tarvitsisi järjestää hyvä akitatsiooni ja harjoittaa propagandaa. Oli linnoituksessa muutamia kapteeneja, jotka olivat vallankumouksellisia. Kohanski lupasi heti suositella Jemeljanoffia hyvänä propagandistina.
Ystävykset puhuivat kauvan linnoituksen upseereista. Komendantti oli kuvaava tyyppi. Hän varasti ja antoi varastaa. Kanuunat olivat ylen kehnot. Hankkija oli rasvannut upseerit. Muonasta varastettiin, arsenaalista, kaikesta. Linnoitus oli variksenpesä. Jos sota syttyisi, ei sillä sinään tekisi mitään. Patterikanuunat eivät kantaneet niin kauas, kuin laivatykit.
Jemeljanoff painoi päänsä alas. Oi, tätä kurjaa komentoa! Ja Pietarissa mellastivat papit, puoskarit ja haahmujen näyttäjät taikauskoisen, puolihöperön hallitsijan ympärillä.
Jemeljanoffilla ei ollut vielä asuntoa.
Ystävykset paneutuivat yhdessä nukkumaan rautasänkyyn.
Nukkuessaan laski Kohanski käsivartensa ystävänsä Kaulaan sanoen:
– Minun on niin ikävä, Arkadj, että voisin itkeä.
Arkadj Petrovitsj naurahti pimeässä.
– Kuvittele, että olen kaunis tyttölapsi!
Kohanski murahti nauraen: