Mitä eivät ole aikaansaaneet Bobrikoffin pistimet eivätkä suomettarelaisten viekkaat poliitilliset puheet, sen sai aikaan kansainvälinen sosialismi. Se sai valloittajat avaamaan porttinsa valloitetuille, se yhdisti. Kaksi vastakkaista rotua eroamattomasti punavaatteen alle. Se vei suomalaiset Viaporiin, tuohon kaivattuun, jota vuosisata oli itketty ja unelmoitu suomalaiseksi jälleen.
Viapori! Viapori! Viapori olisi meidän!
Viapori, joka kavalasti myytiin ja ostettiin vuonna 1808!
Hallitukset, te toisten kustannuksella rehentelevät, te kansan tietämättömyydestä hyötyvät, te, jotka ylpeilette siitä, että teillä on taito käyttää hyväksenne sitä, jonka toiset ovat valloittaneet, ne, jotka uskaltavat kuolla niin sotatantereella, kuin nälkään ja kurjuuteen, tienraivaajina tieteen ja taiteen mailla.
Kuolemaan tuomittuina tervehdimme sinua, Cesar!
Yhteiskunnan gladiaattorit, ihanteet ja unelmien taistelijat, olojen orjat, kuolemaan tuomittuina te kuljette taisteluun.
Morituri te solutant, Cesar!
Mikä ihana sana, mikä jylhä totuus!
Mikä piiska kaikille niille, jotka johtajina ylvästelevät poliitillisella viekkaudellaan, – ne hallitusmiehet!
Hallitusmiehet!