Ei mikään rankaisu voi tuota rikosta sovittaa.
Kohanski nousee "Slavan" kannelle.
Hänet vangitaan suomalaisten kera.
Kuolema ja kirous. Suomalaiset laskevat äidinkielensä kaikkien hornan henkien nimet suustaan.
Heidät on saatettu ansaan.
Laivaa komentaa keisarin sisarenmies Aleksanteri Mihailovitsj, raukka ja roisto!
Evgenj Lvovitsj Kohanskin sielu vannoo sammumattoman koston valan. Ja yli koko laajan Venäjän se koston vala vaikuttaa. Yksitoista vuotta myöhemmin se sama meri, jolla hänen sinikirkkaat silmänsä syytivät vihan voimaa provokaattorin kätyreille, nieli kitaansa hallituksen upseereita vedenalaisten laivojen upottamina tahi muistotarkkojen vallankumouksellisten matruusien surmaamina!
Hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen olkoot provokaattori ja hänen heimolaisensa kirotut! Joka miekkaan tarttuu, hän miekkaan hukkuu.
Vapauteen, valoon!
Veriseen, jaloon
taisteluun käykää, te raatajat maan.
Arkadj Petrovitsj odottaa turhaan ystävänsä paluuta, Kuninkaansaarelle.