Kussa on Huokaukset puolison
Ynnä lasten valitukset,
Vanhan äidin voivoitukset?
Kussa koti rauhaton?
Siellä, kussa juoppo on.
Kussa on Haavain saaja viaton
Ruusu kesken kuihdutettu?
Kussa nyrkki ojennettu
Lyömään syytöntä? Ah! vain
Luona juomain nauttijain.
Kussa on Punasilmät, pohjaton
Kyynellähde, silmälaudat
Märjät? Kussa auki haudat
Ennen aikaa? Siellä vaan,
Kussa juomaa nautitaan.
Lääke tään Golgatall' on yksinään.
Yksin sieltä apu koittaa,
Jolla paheet saatat voittaa,
Joka voimaa taistoon suo
Ynnä vihdoin rauhan tuo.
Sinne vaan Apua käy hakemaan
Hältä, joka kuolons kautta
Synneistäs sun puhtaaks auttaa.
Hänen nimeens ainen
Armoa, sä saatkin sen
Siunaus taikka kirous.
Kylissä kallis vilja loistaa.
Ah, nähdä on se ihanaa!
Se riiheen riemuin viedään noista.
Tuon lahjan Luojaltaan saa maa.
Ei kärsi Suomi nälän hätää,
Eik' ole syytä voivoittaa,
Kun vain on taivaan lahjaa tätä,
Mi leivän-aineen lahjoittaa.
Se leipään, leipään Luojan juomaan
Käytettähön yksistään!
Jumalan kiroomahan juomaan
Ei uhrattako tähkääkään!
Ken moiseen myrkkyyn viljaa raastaa,
Sen käsi rampaantukohon!
Tuollainen toimi meidän maasta
Hävyllä kukistakahan!
Ah, pellon parhain anti, vilja,
Ihmisten, karjan ihastus,
Sä kärsit sanatonna, hiljaa,
Kuin mykän rinnan vaivaus.
Sä suret, kun sun ytimestäs
Rikokset, tuskat luodahan,
Pahuutta tehdään pyhyydestäs,
Sä pannaan käsiin kiusaajan.
Nyt surros! Kerran koittaa huomen,
Kun terveyttä, voimaa vaan
Sinusta kaikki lapset Suomen
— Kuin muinoin — alkaa hakemaan.
Ei tee he silloin hirmutöitä,
Ei nestettäsi myrkyksi;
Et luo sä heistä kääpiöitä
Mut urhoja kuin muinoinki.