"Ja tiedätkös, Olli-parka? Tulikuono pani makuulle, ja kun hän seuraavana aamuna heräsi, niin tapasi itsensä vaimonsa vierestä, kotonaan Kuusamossa".
"Ja entäs lehmä?" kysäsi Olli.
"Lehmä oli myös pois".
"Jopa merkillistä!"
"On aina! Sellaista noidat tekevät".
"Etkö sinäkin osaa samoin tehdä?"
"En, poikani, en! Mene sinä Mutkalan oppiin. Mutkala on parast'aikaa
Louhussa voutina".
"Vai niin? Pitää mar lähteä, pane vielä piippuus Repekka-raukka!"
Repekka pani piippuunsa, ja lähti käymään tietänsä eteenpäin. Olli seisoi ja ajatteli itseksensä kaikkea sitä, mitä oli kuullut. Viimein hänkin nosti laudan-kappaleen olallensa, ja lähti kotihinpäin käymään.
Koti-veräjällä seisoi äiti-paha punasena kiukusta, ja huusi Ollille jo pitkälle matkalle: