"En, ystäväni".
"Sentähden, että sinä kerran poikahutikkana viskasit minua puukolla reiteen".
"Missä ja milloin?"
"Olithan sinä usein ongella Katinlammessa; ja siellä sinä sen teit eräänä sunnuntaina, kirkon-aikaan".
"En minä ymmärrä".
"No, niin! Minä olin tuulispäässä, ja sinä ja sinun kumppalis sanoitte, että vanhat ihmiset sanovat lappalaisten kulkevan tuulispäässä. Ja leikkiä parantaakses sivalsit puukon tupestas, viskasit sen ilmaan, ja sanoit: jos lappalainen niin herroiksi kulkee, niin saakoon tuosta vähän viivytystä".
"Sen minä muistan".
"Puukko sattui reiteeni, ja siinä on nytkin vielä iso arpi".
"Voi kuitenkin! Teinkö minä niin pahoin sinulle?"
"Teit kyllä; mutta en minä sitä enään muistele, koska lupasit lehmän minulle. Pane nyt maata vain, niin huomenna pääset kotihisi".