"No, kumpi meistä ensin lyö?" kysyi pitkä poika Ollilta.
"Lyö sinä ensin", vastasi Olli, "muutoin et saa laisinkaan lyödä; sillä kun minä lyön, et sinä enään ketään lyö".
"On ainakin sinulla suuta", sanoi pitkä poika ja löi Ollia niin, että
Olli horjahti muutaman askeleen.
"Hyvinpä sinä, honto-poika, löitkin, mutta seisoppas nyt itse kohdalla.
Mistä loukosta tahdot 'klunis' löytää?"
"Oh, sinä 'vähä-jauhonen', 'puoli-villanen' napukka! Lyö ensin, kysy sitten", ylvästeli pitkä poika; ja asetti poskensa Ollin lyötäväksi.
Ja silloin Olli löi.
Ja katsokaas kummaa! Honto-poika makasi pitkällänsä permannolla, kuin humala-säkki. Toiset katselivat ihmetellen.
"Millä sinä löit?' kysyi pitkä poika, ryömien ylös.
"Tällä näin", sanoi Olli ja näytti kämmentänsä.
"Helvetin piki-koura!" sanoi pitkä poika ja vetäysi penkille istumaan.