"Oletko kipeä?" kysyi isä vieläkin.
"Olen", vastasi Olli.
"Mikä sinua vaivaa?"
"Omantunnon vaiva, paha omatunto".
"No, mitäs olet tehnyt?"
"Minä olen pelannut housuni, ja liivini Lepistön Villelle".
"Voi poika-raukkaa! Ell'emme olisi vieraassa paikassa, niin saisit mar aika 'tupermullikoita', ja 'vönttiis' niin, että 'kukko pienimmät luus nokkisi'. Sinä hunsvotti!"
"Isä-kulta! Anna anteeksi!"
"Anteeksi sinulle kanalja!"
"Anna tämä kerta kuitenkin", rukoili Olli ja itki.