Ja niin sanottuaan meni hän suutarin nikkari-verstaaseen. Ja Olli meni perässä iloisena siitä, että asia sai niin hyvän lopun.
Suutarin muori siivosi istuimen, ja tarjosi lautamiehelle. Lautamies tarkasteli suutarien työtä, ja kysyi:
"Onko tuo kapine tingattu, vai teettekö sitä myytäväksi?"
"Myytäväksi", vastasi Olli.
"Mitäs siitä pyydetään?"
"Mitä hänestä jokukaan tarjoaisi", vastasi Olli.
"Onko se ostajan matkassa?"
"On".
"Minä tarjoan neljäkymmentä markkaa".
"Älkää pilkatko köyhää, se on sangen löyhää: kun se rupeaa, niin se repeää, kuin taula", sanoi Olli häveliäästi.