"Vai niin!" vastasi vanha emäntä, eikä ollut sen enemmän tietävinään.
Mutta Olli meni menoaan, ja kun hän pääsi Kanalaan, niin seisahtui hän luhdin oven taakse ja alkoi taas laulaa:
"Avaa tyttö sun kamaris ovi,
Äläkä yksin makaa;
Taitaa olla viimeisen kerran,
Kun palaan sun oves takaa!"
"Niin taitaakin", kuului Kaisan ivanauru, ja samassa joku miehellisempi ääni, joka lausui jykeästi:
"Mene vaan, mene vaan,
Kotiasi nukkumaan".
"Aha", arveli Olli, "vai on sinne jo toinen ennen minua ehtinyt. Mutta odotas, perkule! — Minä murran oven auki, ell'ette nyt vain laske minuakin katsomaan, miten siellä makaatte".
Mutta vastausta ei kuulunut; vaan hetken perästä tuli Kaisa yksin ulos, ja sanoi:
"Mitä sinä tahdot?"
"Tahdon koetella, mimmoinen ihminen sinä olet; tokko sinusta olisi minulle vaimoksi".
"On vaikka kahdellekkin sinun kaltaiselles miehelle", vastasi Kaisa kopeasti.