"Piippuni olen pelannut,
Ja kelloni olen juonut,
Enkä ole nättiä tyttöä
Mammalleni tuonut".
"Voi, poika-parka!" sanoi äiti.
"Niin, niin, mamma-kulta!"
"Taitais olla paras, että ottaisit itselles akan, joka sinua kykenisi hoitelemaan".
"Kyllä kai; mutta kun en ole vielä sellaista tavannut, johon olisin mielistynyt".
"Jokos olet Liikalan pikku-Liisaa koittanut?" kysyi äiti.
"En vielä".
"Hän on kaikkein kiitoksen ja ylistyksen esineenä; koita häntä".
"Kyllä kai; mutta nyt minun pitää mennä vähän nukkumaan".
Ja niin meni Olli ja nukkui humalansa puhtaaksi. Kun hän sitten heräsi viimein ehtoo-päivällä, niin tulipa sitten katumuksen vuoro: rahat olivat menneet, piippu pelattu ja kello juotu, kuten hän äitilleen oli jo laulanut.