Liisa kätki kasvonsa esiliinaansa ja sanoi:
"Jos saisimme puhua kahdenkesken".
"Saatte kyllä", vastasi emäntä, ja viittasi suutarin tulemaan kamariin.
Kun sitten Olli ja Liisa olivat jääneet kahden-kesken, niin sanoi
Liisa, nostaen silmänsä ylös:
"Tahdotkos sinä minua todella?"
"Tahdon täydellä todella".
Liisa pyhkäsi kyyneleet silmistään ja puhui iloisena:
"Unelmani ovat siis toteentuneet. Sinua olen minä ajatellut aina rippikoulusta saakka".
"Voi, sinua veitikasta!"
"Niin, toru minua siitä! Mutta enhän ole ajatuksiani ennen ilmoittanut, kuin nyt".