"En toru, en. Sinä olet siis syntynyt ja koettanut minua varten, ja minä olen muita etsinyt". Ja silloin otti Olli Liisalta suudelman. Mutta Liisa sanoi vakaasti:
"Sen varastit".
"Miten niin?"
"Emmehän vielä ole avioparit".
"Sinulla on puhtaus ja kauneus; ja siveys ja kainous, ja lempi ja rakkaus; mutta onkos sinulla miten pitkä kärsimys-pussi?"
"Kysy niiltä, jotka minun tuntevat".
"Sinä et siis kiitä itseäs. Sinä olet minun. Eikö niin?"
"Olen", ja hän kallisti päänsä alas.
Ja muuta ei Ollikaan pyytänyt. Hän kutsui emännän ja isänsä ulos, ja osoitti heille Liisaa:
"Noin nöyrän vaimon minä teiltä vien".