— Amiraali tai muu — tuomittu jostain syystä Siperiaan — ruunun rahojen kavaltamisesta tai muusta — ja armahdettu ja lähetetty loistonpäälliköksi tänne. Olihan se ennen tätä Patnofia Antsov-vainajakin ollut aatelismies ja eversti, tuomittu Siperiaan, mutta keisari armahti.
— Sanottiin niin, mutta kukaan ei siitäkään tiennyt mitään!
— Mikä amiraali tämä on! Lotjakippari! Se on oikein! Lotjakippari! Näkeehän sen jo päältäkin, mikä se on! kuului useammalta suunnalta kuorossa ja yksitellen.
Miehet olisivat kuitenkin suoneet, että Patnof olisi ollut vähintään amiraali, parooni, tai kreivi, joka jonain päivänä ilmaisee oikean arvonsa ja todellisen rikkautensa ja lahjoittaa saaren köyhälle kirkolle urut ja kynttiläkruunun ja rakennuttaa aallonmurtajan sataman suulle.
Eräänä kesänä sattui tapaus, joka näytti, että Ivan Patnof on ainakin rikas.
Kerran kesässä kävi saaressa isolla höyrylaivalla venäläinen loistojen tarkastaja — häntäkin kutsuttiin amiraaliksi, ja kuka tietää, vaikka olisikin ollut amiraali.
Niin.
Tarkastuksen päätyttyä istui pari loistonvartijaa, Matin Vikki ja Terva-Heikki, kasarmin kalkkikivisillä portailla ja he juttelivat näinikään:
Heikki: Kumpikohan on suurempi herra — smatritel vai amiraali?
Vikki: Smatritel varmaan…