Hän ei nimittäin osannut puhua muuta kuin venättä ja viroa. Kun saarelaiset osaavat viroa, kävi kaikki hyvin.
Suuren ja rikkaan herran, kapteeni Patnofin entisyyttä peitti saarelaisten silmiltä sankka sumupilvi, jonka läpi ei näkynyt eikä kuulunut mitään. Retkillään Narvassa, Tallinnassa ynnä muissa Viron kaupungeissa koettivat saarelaiset kukin parhaansa mukaan urkkia tietoja uudesta loistonpäälliköstään — sillä virontaitonsa on hänen täytynyt hankkia oleskelemalla Virossa. Mitään varmoja tietoja hänen entisyydestään, rikkaudestaan ja suuruudestaan ei saatu.
Rantakäräjillä, hautajaisissa, häissä ynnä muissa sopivissa tilaisuuksissa, joissa miehiä oli koolla, asiaa tutkittiin aina perin juurin ja lausuttiin syvämietteisiä arveluja puoleen ja toiseen. Niinpä kerrankin, Patnofin kymmenentenä saarelaiskesänä, oli rannassa eräänä aamuna miehiä koolla — oli lukkari, suntio ja luotsivanhinkin — ja puhe aivan itsestään luisui sopivassa järjestyksessä ensin viime yön tuuliin, meren nousuun aamuyöstä, tuulen kääntymiseen länteen aamulla, sumun tuloon kellon käydessä kahdeksaa, ja kun sitten miesten vielä puhuessa sumukellon kumeat lyönnit alkoivat kuulua Pohjoisriviltä, siirtyi puhe kellon soittajiin ja heidän päämieheensä, suureen ja rikkaaseen herraan, kapteeni Patnofiin. Suunsa avasi tästä asiasta jotain sanoakseen lukkari. Hänen vakavat, suumällin höystämät sanansa kuuluivat:
— Niin. Onhan siitä jo usein puhuttu — tästäkin Patnofista, mutta ei taideta tässä siitä miehestä tietää sen enempää kuin hänen tullessaan tänne.
— No. Älähän huoli. Sanoihan tämä Simin Kalle tietävänsä — saaneensa Tallinnassa tietää — että ainakin se on totta, että mies on suuri herra. Mikä lie suuri sotaherra, amiraali vai mikä.
Sen sanoi suntio, ja siihen tokaisi Simin Kalle hiukan suutahtaneena ja puhaltaen savun ylös ilmaan:
— Milloin minä olen häntä amiraaliksi sanonut! Häh! "Kapteeniksi kuului kutsututtaneen itseään ennen Virossakin", sanoin minä ja että "virolaiset selän takana pilkalla kutsuivat häntä amiraaliksi".
— No? Niin minä sanoin, ja muistavat sen kaikki, niin monta kuin tässä miehiä on. Ja sitä mieltä minä olen, mitä virolaisetkin, että mikä lienee entinen lotjakippari koko Patnof — joltain jokilotjalta Venäjän maalta.
— Voishan se olla suurempikin herra!
— Vois! "Amiraali" — niin, niin!