— Jaaha — jaaha. Hengenpelastuksesta — koko laivaväen pelastuksesta!
Tätähän seuraa myös kultamitali?
— Niin… Kyllähän se mitalikin on…
Ja sitten alkoi tutkinta. — Vieras kyseli ja kyseli.
Mikko, se Puusetä, on istunut koko ajan sivupenkillä kyynärpäät polvilla, tupakoi ja vastailee vieraalle lyhyesti ja kierrellen, ja samalla itsekseen muistelee koko tapausta:
Mitä eräänä syksynä tapahtui parikymmentä vuotta sitten.
* * * * *
Yöpimeässä ja lumipyryssä oli norjalainen parkkilaiva ajanut kiinni
Purjeniemeen, lähelle kylää.
Aamulla oli kokoontunut koko saaren väki kalliolle katselemaan, eikä mitään voitu tehdä.
Laiva oli kääntynyt jyrkkää rantakalliota vasten syrjittäin, ja kuului myrskyn pauhinasta silloin tällöin raskaita ja syviä jymähdyksiä, kun laiva aallokon heittelemänä aina viskautui kalliota vasten.
Sen irtoköli eli rai oli jo aikoja sitten irtaantunut ja kellui aalloilla, samoin peräsin, ja parhaillaan repivät hyökyaallot varpetta, kajuuttaa ja kanssia.