Teelaseja kävi täyttämässä talon palvelustyttö. Nauraen selitteli ukko, että hän on usein komentanut tytön pukeutumaan laivapojan pukuun, mutta se pakana ei tottele! Ei tottele, joutava! — No, kippis vain!
Lasit olivat jo puolessa — nimittäin toiset lasit — ja sikarit myös, kun ukko muutti puheenaihetta ja ääntä ja sanoi:
— Sinä, joka olet nuori mies, et varmaan ole kuullutkaan mitään siitä Samelin Penna-vainajasta? Siinä se oli omituinen mies! Omituinen mies — sen Markun Topi-vainajan tärvelemiä miehiä!
— Markun Topin?
— Niin, sen virkaveli-vainajan, josta puhuttiin, että se tärveli miehiä reisuillaan täältä Englantiin tai Saksaan ja sieltä takaisin. Seilasi ylettömästi — kunnian ja rahanhimoinen kun oli hänkin. Moni nuori mies menetti järkensä hänen laivassaan liian kovasta seilauksesta, ja elleivät he suorastaan mielipuoliksi tulleet, niin saivat kuitenkin loppuelämäkseen kammon merta kohtaan, sellaisen kammon, että tuskin maalta uskalsivat sen perästä merta katsella, saatikka astua jalallaan minkäänlaiseen alukseen. Ja tiedäthän sinä, mitä se meinaa sellaiselle, jonka on merestä elatuksensa saatava!
Niin oli jouduttukin Samelin Pennaan, jonka tarina oli seuraava, kerrottuna vanhan Valtiasmeren laivurin suulla, räystästippurummutuksen ja myrskymusiikin säestäessä:
— Onhan minulla tässä — laivuri penkoi kauan kaappinsa asiapaperilokeroa, jossa säilytettiin Iaivapapereita ynnä muuta, ja ojensi minulle lopulta vanhan kellastuneen paperin — tässä… tuota noin… mihin helkuttiin se nyt on sekaantunut! — Tuossahan se on! — tässä… tuota noin… Se on Pennan ensimmäinen ja ainoa merimiestodistus — Markun Topin itsensä allekirjoittama. Minä olin Pennan hyvä ystävä, ikätoveri, eikä sillä muita ystäviä ollutkaan — yksinään eleli ja käveli ja tuumaili kaiken maailman asioita — kaikkea taivaan ja maan välillä ja maan sisällä — ja luki paljon kirjoja. Vähää ennen kuolemaansa jätti Penna paperin minulle. — "Kun minulla ei parempaakaan muistia ole antaa…" sanoi.
Pennan todistus.
"Nuorimies Penjami Sameli on allekirjoittaneen kanssa prikissä 'Rakkaus' kulkenut merimatkalla Lyybekissä neljä reisua ja sitten takaisin Haminaan 6 kuukauden ja 27 päivän ajan ja silloin osoittanut olevansa: peränpidossa Hyvä, merimiehen töissä Alottelevainen, kuuliaisuudessa Kiitettävä, taipumuksessa merimiehen ammattiin Hyvä, elämässä Kiitettävä ja vaarillisuudessa Hyvä.
Josta tämä todistukseksi annetaan.