Matti antoi poikansa kiroilla ja oli itse olevinaan niin levollinen kuin suinkin.
Hän toivoi, että joku olisi sanonut jotenkin näin: "Niin, mitäs tässä!
Mennään vain kotiin!" ja kaikki yhtyneet: "Niin, mennään pois kotiin!
Kalastellaan siellä!" — Jos niin olisi sanottu, olisi Matin ollut
helppo peruuttaa pyhät sanansa ja ohjata jälleen Tervapöllöön.
Pojan äskeiseen lauseeseen liittyi myöskin vanhan Anna-Lienan seuraava sana:
— Tupakanhätäkös sillä tosiaankin on niin suuri! Katso, Jussi, jos sen tupakkamassi on siellä kirstussa.
Kirstu oli keulassa.
Jussi arvasi kyllä, etteivät isän tupakat voi olla siellä, mutta hän etsi kuitenkin ja julisti korkealla äänellä:
— Ei ole! Ei täällä edes haise tupakalle!
— No ota ja ompel kuitenkin! Ei tässä sitten auta muu kuin lähteä kotoa hakemaan tupakoita! Voi hyvä Jumala sentään! —
Syötiin ensin vahva ateria ja sitten alettiin soutaa kotiin.
Sumua riitti koko matkaksi.