Ja lisäks' vielä mainitakseni senkin, mi koskee katolista kirkkoamme —: Sun rikkautes herra Kuokkinainen, on tehnyt mahdolliseks muistaa joskus suurlahjoituksillasi seurakuntaa. Eik' yksin rikkautes, vaan ennen muuta tuo jalo mielenlaatu sekä hurskaus ei salli kaivaa kymmenystäs maahan, se hengen oli taikka aineen lahja.
HENNEKIN (kumartelee.)
PRIOORI PAAVALI
Ma yhdyn siihen mitä veli Hordinch nyt juuri lausui, sekä vielä lisään — ma myös oon muukalainen niinkuin hänkin — niist' töistä sanan, mitkä tehnyt onpi Hennekin Kuokkinainen luostarille dominikaanein. — Esirukoukset senvuoksi veljeskunta taivaan puoleen sun puolestasi mielin vilpittömin ja kiitollisin uhraa aamuin, illoin. Me rukoilemme sulle pitkää ikää. Ja lapseton kun Abrahamin lailla sa oot, niin kertaan, minkä Hordinch lausu "Ei vieras Eleasar sua peri, on Kaarinalla vuoden päästä poika!"
KAARINA (nauraa.)
KIRSTI
Miks' Saara nauroi? Onko mahdotonta?
HENNEKIN
Ma kiitän puheistanne, hyvät herrat, mut sentään luulen, ettei ennustukset nuo lausumanne voine käydä toteen senvuoksi varsinkaan, kun ennustitte ne täällä, jossa suvun muistot elää.