KIRSTI
Oot naimisissa! Tuonhan toki tiedän! — Oot naimisissa! Kuinka lapsellista! Sa itse valitsitko puolisosi? — Kai tiedät, että isä, äiti antaa voi tyttärensä miehelle, jot' tämä ei vapaaehtoisesti tahtois' ottaa. Näin kävi sinun. Siksipä et ole sa omast' tahdostasi naimisissa. Ja mit' ei omast' tahdostaan oo tehnyt siit' ei oo myöskään vastuuss' sieluinensa. — Tään luulis ymmärtävän tuhmemmankin.
KAARINA
Mua suoraan sanoin kauhistuttaa kuulla puhetta mointa vanhan naisen suusta!
KIRSTI
Kenties ois totuus suloisempi kuulla, jos julistaja nuor' ois, kokematon?
KAARINA
Mut aatelkaahan, tehän ootte äiti?
KIRSTI
Ja sinä siks' et tule täällä koskaan! — Jos tyttäreni ikälopun viereen vain haluais, niin varma voit sa olla, sit' että kaikin voimin vastustaisin! Ja jos se jotenkuten tapahtuisi, ma häpeästä varmaan läkähtyisin! — Tuo orja viinin tarjottimin pöytään; — mut onnen laita niin ei oo, mua usko! Sen ottaa kukin itse, kysymättä. Tienviittoina on silmät, tunto, sydän. — Sa varmaan ruokapöydässä et nähnyt, kuin usein Olaus Hordinch sinuun katsoi, ja moni nuori, kaunis Turun herra?