KAARINA (katselee kauhistuneen näköisenä eteensä.)
KIRSTI (tuppautuu Kaarinaa lähemmä.)
Mies meestä tehty on tuo Olaus Hordinch, tuo sorein sokerista sorvaeltu, somasti suu sen luotu laulamahan, ja jalot jalat taiten tanssimahan käsvarret halauksiin, nauratuksiin. — Jos viisas oot, teet niinkuin minä neuvon: Sua Olaus Hordinch oottaa ruusustossa; ma hänet juuri äsken sinne jätin, ja sinusta me siellä juttelimme. — Jos häneen liityt ilman viivytystä, saat ensi yösi paastotonna viettää, tuon hurjan merirosvon hyväilyissä.
KAARINA
Ma pelkään: täti ryypännyt on liikaa —
KIRSTI
Sen verran vain, ett' olen iloisempi.
(Nousee:)
Nyt maata lähden, olen väsyksissä.
(Mennessään Kaarinalle:)