MUSTALAISTYTÖN LAULU.
Iäisyys on siitä mennyt, kun sa luotain läksit pois. Ratsullesi viheltelit, että juoksis nopsemmin. — Mieleeni jäi tyhjyys, kaiho vaan. Yksin kaikkialla olla saan.
Rakkaudesta sinuun riudun — sinä minut unhotit! Ratsulles' sa viheltelet, jotta juoksis nopsemmin! Mielessäin on tyhjyys, kaiho vaan, Yksin kaikkialla olla saan.
Liiton kanssas tein ma kerran uskollinen ollaksein. — Ratsuas' sa hoputtelit, jotta juoksis nopsemmin! Mailla kaihon minä kuljen vaan, Yksin kaikkialla olla saan.
Kohta suruun kuolen, armas! — Kukkia tuo haudallein! Ratsulles' sa viheltele, jotta juoksis nopsemmin sinne, missä hautakummullain tuuli muistovirttä laulaa vain.
PALVELIJATAR I
Nepä vasta oli kemut eilen, vertaa vailla nykypolven aikaan! Puoli härkää meni menojansa, viini virtas, virtas tynnyrittäin! Kaikki mestarkokit — Turun parhaat, tusina vai pari heitä oli, kaiken viisautensa saivat panna liemiin, soppiin, leivoksihin, simaan, sekä häränpaistiin lemuavaan. Ja tuo melu, kisat, leikit laulut, sekä tappelutkin tuimanlaiset! Tuonpa ilon kaiken kuka näki, kiittää äitiänsä syntymästään! Mekin orjaraukat, onnipuolet saimme osan iloist' isoisien. Ilonpidot kyökin pihatolla, puolyönaikaan, voi sun voi ykskerta! Renkipojat naurattivat meitä!
PALVELIJATAR II
Saskaa säälittelen minä sentään.