Oma syynsä! Miksi riitaa haastoi turhan tähden kiivaan Mikon kanssa! Voi voi voi, kun naurattaa nyt vielä! — Muistan kuinka Saskan silmät pyöri, kun hän karkas Mikon kurkkuun kiinni huutain: "Maksa heti aartuaiset, jotka viisi vuotta sitten annoin!" Nauroin siihen paikkaan katketaksein, kun hän kertas: "Maksa aartuaiset!" Tuppiveitsen iskuun Saska kaatui, tuskin lauseens' saaden loppuun asti. "Siin' on sulle vanhat aartuaiset!" Mikko huus ja nurmeen ruumiin paiskas.
PALV. II
Saska-parkaa käypi sentään sääliks, — sinäkään kun apuhun et mennyt, vaikka kolmantena siinä seisoit!
PALV. I
Apuun mennyt! Kuka siinä ehti! — Muistan, kuinka Mikko ensin huusi: "Päälle käy tai korjaa täältä luusi!" Väliin aioin mennä, mut kuin nuoli Saska silloin lensi Mikon kurkkuun, huutain, hurja: "Maksa aartuaiset!" Voi voi voi, kun sitä sitten nauroin. — Väliin oisin mennyt erottamaan, kun jo Mikko sanaa päästämättä, niinkuin kiitishaukka, Saskan iski kuoliaaksi tuppiveitsellänsä.
PALV. II
Rahast' oli riita tulevinaan; Annikistahan se riita tuli.
PALV. I
Kaikki sanovat, ett' tuli riita Annikista. — Se on sula valhe! — Minustahan siinä riita tuli — minua juur' muiskaeli Mikko. — Annikki ol' luona rouvan silloin.