Silloin oli iloa.
Mikä piti laitalaudan päästä kiinni. Mikä löi nauloja. Mikä höyläsi. Mikä veisti. Mikä hoiti tulta pasun alla. Mikä veti tervaa saumoihin.
Laulut kaikuivat koko ajan.
Uusiakin lauluja sepitettiin.
Pilapuheet sinkoilivat.
Se oli vasta iloa!
Ei sellaista ollut nähty sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!
Tuskin koko maailmassa on koskaan yhtään ainoaa venettä tai laivaa rakennettu niin suuren ilon raikuessa!
Se oli ainoa Imatra elämän ikuisessa, hitaasti vyöryävässä virrassa.
Ennen syksyä oli jaalan runko kansineen, kajuuttoineen valmis, ja niin myös jollakin tervattuna sisältä ja ulkoa.