Piha on maan puolella rakennusta ja sinne on puhtaimpaan karkeaan rantahiekkaan saatu suurella vaivalla syntymään perunamaa, joka ei ole sen isompi kuin suuren tuvan permanto.
Tähän perunamaahan kylvi Aapeli sinä keväänä, josta on kysymys, hyvin valikoituja ja idätettyjä perunoita.
Aapeli vaimonsa kanssa toimitti tuon juhlallisen kylvön eräänä iltana toukokuun puolivälissä.
Aapeli oli laivuri, joka omalla aluksellaan kuljetti perunoita Virosta Suomeen. Nyt hän purjehti tyhjänä Suomesta Viroon ja poikkesi tällä matkalla kotiinsa ja toimitti siellä maanviljelijän töitä.
II.
Oli kova itämyrsky. Joukko variksia, noita puolittain merilinnuiksi muuttuneita saarelaisvariksia, tepasteli vastarannalla Aapelin talon kohdalla. Laineet hyökkäsivät kohinalla loivaa hiekkarantaa pari kolme syltä maalle päin ja luisuivat heti jälleen takaisin. Varikset tepastelivat aivan veden rajassa tavoitellen nokkaansa pieniä simpukoita tai paaroja. Kun laine tuli maalle päin, juoksivat ne pakoon tai hyppäsivät ilmaan. Toisinaan sattui, että varis oli juuri nokkaisemassa saalistaan suuhunsa, kun uusi laine tuli ja varis oli joutua kuohuihin, mutta ennätti sentään levittää siipensä ja ponnahtaa ylös vedestä, joka vielä ihan viimeisellä hetkellä yritti heittää sen nurin niskoin. Osa variksia leijaili kajaiden kanssa kauempana laineiden yläpuolella. Varisten meriasiohin tottumattomat silmät eivät eroittaneet kalaa, joka ui vaikka ihan lähellä veden pintaa. Mutta ne olivat sen sijaan viisaita ja leijailivat kukin jahtihaukakseen valikoimansa kajaan pyrstön takana ja kun kajas löysi kalan ja laskeutui alas kaapatakseen sen suuhunsa, ennätti varis ennen kajasta ja sieppasi saaliin omaan suuhunsa. Kävi kova laine. Kajas laskeutui lähelle veden pintaa, räpytteli siinä siipiään ja koetti lyhyttä kaulaansa ja vielä lyhyempää nokkaansa kurkoitella alaspäin saadakseen löytämänsä kalan tyhjään vatsaansa. Laineiden vuoksi oli tuo homma ylen hankalaa. Jokaisen uuden kaatuvan laineen kohdalla oli kohottauduttava hiukan ylemmäksi ja seuraavalla väliajalla taas koetettava saada kala kiinni. Sillä välin otti varis ankaran vauhdin ja loivassa syöksylennossa kiiti kajaan alitse alas, hipaisten vettä vatsallaan ja survaisten suuren ja pitkän ja auki levitetyn nokkansa juuri oikealla silmänräpäyksellä kalaan, joka jäi poikittain variksen leukojen väliin. Silloin varis jo lensi korkealla ja suuntasi lähimpään puuhun, jonka latvassa alkoi syödä kunnialla ansaitsemaansa saalistaan. Kajas, kuultuaan variksen siipien ruman viuhinan takanaan, oli pelästynyt sitä pahemmin kuin lainetta ja äkkiä kohottautunut pakoon, ylemmä, juuri variksen lentäessä sen alta ja siepatessa sen löytämän kalan. Päästäen surkean valitushuudon "kaija kaija kaija" se leijaili ylhäällä tähystellen, mistä löytäisi uuden kalan. Pilkallisesti nauroivat lokit, jotka olivat paljon taitavampia merimiehiä ja ottivat kalan aallokosta miltei yhtä hyvin kuin tyynestäkin ja harvoin antautuivat kavaloiden, harmaatakkisten maamiesten, varisten narrattaviksi. "Kii lok lok lok lok, kii lok lok lok lok…" huusivat ne kajaalle, joka siitä vielä enemmän harmistui. Tehtyään pyörähdyksen ilmassa havaitsi se, että varis oli jälleen saapunut. Kajas tiesi nyt, että on turhaa etsiä kaloja niin kauan, kuin varis on saapuvilla. Se laskeutuikin rauhallisesti alas ja jäi veteen istumaan ja lepäämään, antaen laineiden kiikutella ja heitellä itseään. Liikutellen räpylöitään esti se itseään ajelehtimasta tuulen mukana. Huomattuaan hetken perästä, että varis oli lentänyt toisille markkinoille, levitti se siipensä ja kohottautui erään heittävän laineen harjalta lentoon ja alkoi taas etsiä kaloja.
III.
Kaikkien saaren varisten johtajana ja kuninkaana oli eräs yli kolmesataa vuotta vanha varis. Se huomasi Aapelin ja hänen emäntänsä hommat ja piti paikalla rannalla käräjät, jossa yksimieliseksi päätökseksi tuli, että seuraavana yönä, kun ihminen nukkuu, mennään herkuttelemaan Aapelin perunoilla. Varikset ovat seuralintuja ja mielellään ilmaisevat toisilleen, jos missä oli löytynyt syötävää suuremmallekin joukolle. Tämänlainen ilmoitusvelvollisuus lankesi luonnostaan jo jokaiselle tavallisellekin varikselle, mutta kuningasvarikselle se kuului suorastaan virkatehtäviin.
Aapeli ja hänen emäntänsä kävivät sisään taloon. Siellä ryhtyi Aapeli sangen kavaloihin toimiin varisten pään menoksi. Hän raoitti ikkunaa, asetti sen eteen tuolin, jonka selän ja ikkunan kynnyksen varaan hän asetti tuliluikkunsa, suu tuuman verran ulos ikkunasta. Tuliluikku oli valmiiksi ladattu ja tähdätty perunamaata kohti. Itselleen otti Aapeli jakkaran ja istui aseensa taakse odottamaan.
Ei kauan kulunut, kun yksi ja toinen varis laskeutui läheisistä puista alas, ensin alemmille oksille, sitten sikopahnan katolle, siitä pihan aidalle ja siitä perunamaalle.