Nyt on hän jo vyötäisiään myöten hiekassa.
Lapiot kilkkavat pieniin kiviin, joita on hiekassa.
Yhä mätkivät lapiomiehet hiekkaa alas.
Heittäjistä näkyy vain yläosa ruumista haudan reunan yli joka kerta, kun he viskaavat hiekkaa.
Ne tekevät työtään tunnottomasti.
Ei säälin värettä näy niiden kasvoilla.
Lapioivat kuin pellon ojaa.
Voi armottomat itseänne!
Kallun leuka on vielä yläpuolella hiekan.
Hän alkaa puhua: